Meidän Pyhät Ensimmäiset Aluekisat

Huh kun on taas paljon jäänyt kertomatta tänne blogiin. Tässä raportit Möllerin toissavalkusta ja meidän ekoista aluekisoista, Alaspään estekisoista ja Sisman ja Sannin irtohypytyksestä kerron toisen kerran:)

Marian valmennus ennen Loimihaan kisoja suju aika hyvin, oli vaan tavallisista hieman lyhyempi Santerin väsyttyä liikaa. Väsymys taas johtui varmaan siitä että valmentaja itse nousi selkään! Joskus oonkin miettinyt että mitähän Maria sanois jos sitä kysyisi kokeilemaan Santeria. No, hän alkuverkan jälkeen sanoi että ''Se näyttää nyt niin kivalta että minä voisin tulla kokeilemaan että miltä se tuntuu, de där.'' Santeri joutui oikeasti hommiin vaikka Maria kiipesi selkään kumisaappailla ja ilman hanskoja (varusteet eivät tee ratsastajaa!), ja ensin se näyttikin siltä että mitä v*ttua, joudunko mä tekeemään jotain! Menee se joo mun allani sievän näköisesti yms mutta tosiasia on että verrattuna Marian menoon, se mun kanssani suorittaa vaaditut asiat suunnilleen unessa. Meno oli paljon terävämmän näköistä, niinkuin Marian itsensä ja muutaman koulutuomarinkin mielestä pitäisikin olla. Santeri näytti kasvavan kakskytä senttiä ja oli melko komeen näköinen. Joskus vielä, joskus vielä...

Siitä muutama päivä niin oli pelätyt Ensimmäiset Aluekisamme. Itseasiassa, kumma kyllä, en jännittäny ihan niin hirveesti kun yleensä ennen kisoja. Se kyllä saattaa johtua siitä että nukuin takapenkillä matkalla Loimihakaan mutsin ja Tarjan jutellessa edessä. Kun päästiin sinne parkkeerattiin, mä kävin ilmottautumassa (sillon jännitti et onks varmasti kaikki paperit ja todistukset ja muut vaadittavat louskat mukana), ja sitten siinä meni vielä varmaan puolisen tuntia kun käytiin vessassa, laitettiin Santerille varusteet ja mä puin kisavermeet niskaan.

Verryttely suju ihan jees, ei Santeri ihan niin kuolaimella kulkenu kun olis voinu mutta ei se mtn. Mentiin radalle, ekalle ruoholla olevalle ohjelmallemme, ekalle alueluokkaamme, ekalle a radallemme. Helppo C: Tutustumisluokan kouluohjelma 2003. Dramaattista ja silleen. Meni ihan hyvin, tultiin pois Santeri sai omppuva ja menin tekeen loppuverkat. Kun mentiin käveleen loppukäyntejä kuulin kovaäänisistä et Inga Lehdon ja Tosi Santerin tulos plaaplaaplaa pistettä, plaaplaaplaa prosenttia, ja menevät siis luokan johtoon. Wau!

Luokka 1b:n jälkeen oli meidänkin palkintojenjako. Saatiin Ypäjän hevosopiston ratsastussukat, sellanen pikalukkojuttu, Ypäjän hevosopiston muki, sokeripurkki, Ypäjän hevosopiston pyyhe ja Finnderbyn hattu. Jos nyt joku ei tajunnut, mainittakoon että sponsorina luokassa oli Ypäjän hevosopisto:D

Heti noiden kekkerien jälkeen verkattiin hetki helppoB:tä varten ja koska meitä ennen oli jääny kaks pois mentiin sinne aika pian. Alku suju hyvin, mutta sitten tapahtu jotain. Santeri ei vaan liikkunu enää eteen. Mietin sit vaan et miks joten tein epähuomios yhen ylimääräsen voltin:D Mut ei se mitään. Oltiin silti yhdeksänsiä kuudestatoista. Luokassa kisas myös Anna Kärkkäinen ja A.T. Ukko-Myrsky (eli siis viimevuoden lattareiden ikäluokkansa paras), Maria Wennesrtand ja Silvolan Elmeri, joka on ihan älyttömän hieno ja hyvä ratsukko, Elmeri oli myös lattareis viime vuonna, sitten oli Pikku-Peto, joka me tosin voitettiin (!), Säkkärän Sälli ja mitä muita hyviä.

Saatiin helppoB:stä 57,8 tai jotain sinnepäin, ei siis ihan huonosti. Oon tosi tyytyväinen tohon ja seuraavana päivänä noista kisoista olin vielä vähän lisää tyytyväinen Tosi Santeriin... jatkuu ensi kirjotuksessa.

(:D)

Syksy syksy...

...on tullut. Hevoset olleet jo muutamina öinä sisällä, pojat pihatossa. Nyt taas pari-kolme yötä vuorostaan ihan laitumilla yötkin kun on ollut leudompaa, mutta loimet tänäänkin heitettiin päälle.

Viime viikolla torstaina oli Maria Möllerin valmennus taas. Sannilta oli takakengät irti niin Menni ei viitsinyt tulla, joten mentiin sit yksityistunnille oikeen. Ollaan kerran ennenkin oltu, silloin vaan huonot kuolaimet niin ei mennyt kovin hyvin. Nyt Santeri oli kuitenkin oikeeenoikeen hyvä ratsastaa heti alusta kun olin pari päivää taas ollut kuluttamassa kentän uraa. Saatiin tunnista hyvin irti ja Maria antoi ohjeeksi vielä seuraavana päivänä ratsastaa se kunnolla. Oli äitille myös kehunut että Santeri on kyllä laatusuokki ja semmonen hyvä kompakti paketti. Äiti oli sit jotain sen maastoilusta puhunut ja Maria oli sanonut että kerran pari viikossa on hyvä mennä semmoinen kahden tunnin lenkki. Sanoi myös että ensi (eli siis tällä, keskiviikkona) viikolla voidaan tulla myös jos halutaan, kun on ne meidän ekat aluekisat Loimihaalla lauantaina!!!!! Iikk!

Tänään oli hyppytunti, Suski piti sitä huomioonottaen, että jos mennään vielä sunnuntaina Alaspäälle. Mentiin pientä rataa, isoa okseria ja aika isoa yhden askeleen sarjaa. Suski sanoi ennen hyppäämistä että ei ne oo kun 80, vaikka arvasin kyllä että se sanoo lopuksi jotain muuta;) 95cm oli sarjan toinen osa, toinen 85, ja okseri 95. Sen korkusia ei pahemmin ollakaan menty. Mutta oli kivaa! Mennään Alaspäällä kuitenkin vaan 80cm kun ei tiedä missä kunnossa siellä kenttä on ja kun ei ole noilla ''isommilla'' esteillä sitä varmuutta. Sari tuli ottamaan kuvia, laittelen niitä sitten kun itse saan ne haltuuni:)

Kuvia, osa 2.

Elikkäs kunhan laittelen kesäkuulta kuvia näin kesän lopun (nyyh) kunniaksi.

Sen verran eilisestä että Santerilla hyppäsin ja Sissin kanssa mietittiin taas pelisääntöjä kentällä. Laitoin sillä suosiolla hackamoret, kun se ei ole niveliä kuunnellut enää pitkään aikaan (kentällä mennessä). Estesuojaa se jaksaa vieläkin pelätä, vaikka sen tekemisestä on reilusti yli kuukausi. Kaikenlisäksi se on taas alkanut katsoa sitä yhtä kulmaa jota se väisteli koko viime talven. Prkl se polle tekee mut välillä hulluks... ja sitten se taas toisena päivänä käyttäytyy kuin enkeli itse.

Santerilla menin tavallista pystyä vastapainoks viuhkalle, jota se ei meinannut ymmärtää ollenkaan. ''Miten hitossa tää hypätään? Miksen mä saa mennä tuolta kapeemmasta päästä? Mitä mitä häh?'' Viuhka oli vaan ehkä kuuskyt korkee, jos se ois ollut yhtään korkeempi Santeri-parka olis varmaan seonnut ihan kokonaan. Oon laitellut nyt siis muutamia kuvia kesäkuulta, myös pari meidän hienoista esteistä;) Vesimatosta, sateenkaarista, pallopuomeista ja Suomi-portista ei just nyt ole kuvia, mutta ehkä saatte käsityksen mun ja Mennin esteenteko-villityksesta näidenkin kuvien perusteella;))




Ihan mukiinmenevä pääkuva Pessistä..;)



Santeri ja äiti. Santeri näyttää ihan tukkihevoselta...



Sanni kesäkunnossa;D Kuvassa myös Nea ja Menni.

Kuvia, osa 1.

Meidän HOT liekkieste:3


Sama toiselta puolelta ja eri puomit

Estesuoja

Kenties onnellinen Pessi laitumella:)

KH-R Juniorimestareita 2008 Inga Lehto ja Tosi Santeri<3

Taas mennyt aikaa viimeisestä kirjoituksesta. oon ollut tallilla melkein koko ajan ja tietokoneella hyvin vähän. Joten pahoittelut kirjoittelun vähyydestä:)

Riksun kisojen jälkeen en ollut harjoitellut Santerilla kentällä paljon ollenkaan. Jos jotain tehtiin mentiin estesatulalla käynti-ravi-laukka-loppuverkka-kuviolla, mistä siis ei ole mitään hyötyä oikeastaan. Pari viikkoa sitten mä sit sain viimein inspiraation kun piti alkaa harjoitteleen Alaspään seuramestaruuskisoja varten. Siellä oli helppoC jossa käytiin myös minimestaruus''kamppailu'', johon me oltiin kuitenkin jo liian kokeineita osallistumaan, mutta itse luokkaan osallituttiin kyllä. Samoin sitten helppoB:0 2000:taan, jossa oli samalla seuran juniorikoulumestaruus kyseessä. HeB oli mun mielestä meille aivan liian vaikee, vaikka Suski sanoi että todellakin mennään molemmat luokat. No, kun mun viimeinen oljenkorteni, Maria Möller, johon yritin vedota huonosti menneen valmennustunnin jälkeen, sanoi että kyllä te heB:nkin menette, niin alettiin sitten harjoittelemaan sitäkin. Tai oikestaan, lähinnä VAIN sitä.

Marian tunti ennen kisoja meni siis tosi huonosti, en saanut mitään irti ja Santerikin oli ihan outo. Tunti oli siis maanantaina, melkein viikkoa ennen kisoja. Yritin tunnin jälkeen kauheasti harjoitella mutta mistään ei tullut yhtään mitään. Päätin pyytä Suskin ratsastamaan, mutta kun Menni sanoi voivansa tulla tunnille mun seuraks niin otettiinkin se tuntia pitämään. Sitä ennen Menni ratsasti Santerilla kentällä ja voi vitsi se meni makeesti! Takajalat nyt ei ollut ihan mukana mutta Mennin tarkoitus olikin irroitella sitä vaan sisäohjasta. Kävipähän taas selväksi että ratsukon ongelmat johtuu yleensä satulassa istujasta... Olin taas päässyt unohtamaan että sisäohjasta EI KÄÄNNETÄ. Seuraavana päivänä Suskin tunnilla meillä menikin taas hyvin. Tunti tuli silti kyllä tarpeeseen koska Suski muistutti taas miten mennään keskiravia ja opetti keskikäynnin. Sujui aika hyvin. Meidän takapihalla opettelin ihan hulluna niitä kahta ohjelmaa, vaikka sen heC:n oon joskus mennytkin. Juoksin kaikenmaailman kolmikaariset koirat perässä. Naapurin ukko varmaan luulee että nyt se sekos.

Kisapäivänä verkassa Santeri oli aika jännittynyt, vaikka Alaspäällä ollaan käyty varmaan kymmeniä kertoja. Rata menikin sitten sen mukaisesti, ja vähän ihmetyttikin kun tuomari antoi suorituksesta 66,82%! Oli melko kiltti tuomari... Vielä suurempi yllätys oli että sijoituttiin jaetulle toiselle sijalle. Tuomarin kommenteissa myös että sujuvan näköistä yhteistyötä, ja ratsu tyytyväisen oloinen.

Kun ooteltiin helppoB:tä alkavaks niin seisoskeltiin Santerin kanssa kopin luona. Venyttelin ja vähän hieroinkin sitä toiveena että se rentoutuisi. Ja niin se onneks tekikin, helppoB sujui itseasiassa aika hyvin! Pari blackouttia tuli radalla, mm. lopputervehdykseen pysähtyminen i:ssä, vaikka se kuuluikin tehdä G:ssä. Onneksi tajusin sen ajoissa eikä tullut -2p. Saatiin elämämme ensimmäisestä helppoB (k.n.specialia ei lueta koska se on ihan helppo;)) radasta 60,37%. Olin aika tyytyväinen, varsinkin kun sijoituttiin neljänsiksi! Koska olin palkintojen jaossa ainoa 91 vuoden jälkeen syntynyt, saatiin myös KH-R JUNIORIMESTARUUSPOKAALI!! ja mitali;) Olin aika onnellinen:))))