Syysloma on mennyt ohi jo kauan sitten ja bloginkin kirjottaminen jäänyt vähiin. Mutta eipä mitään erikoista oo tapahtunutkaan, muuta kuin että olen Sissillä pari kertaa ollut Suskin tunnilla :D Niin, ja oltiinhan me mutsin ja heppasten kanssa Tarjan unelmamestassa minilomalla ;)
Elikkäs syyslomatiistaina pakattiin pollet koppiin, Sissikin meni ilman ongelmia ja Santeri tavalliseen tapaansa heittämällä. Tarjalla oltiin joskus yhden aikaan. Maastoon lähdettiin varttia vaille neljä, hevosten päiväheinien mussuttamisen jälkeen. Maastosa oltiin noin puolitoista tuntia ja lisäksi loppukäynnit, jotka tehtiin Sarin ja Piprun kanssa. Nähtiin armeijan poikiakin reitillä ;)
Illalla istuttiin sisällä iltaa, myös Sari oli mukana. Minä ja Pape hoidettiin iltatalli, ja vaihdoin Sissille sadeloimen sen toppaloimen sijaan, jonka olin laittanu vähän aiemmin (no mä aattelin että sille tulis kylmä, kun se joutui viettään yönsä pihatossa!:D), sillä se oli mm kainaloista ihan vesimärkä :3 Santerilla ei ollut mitään ongelmaa pihatossa nukkumisessa, varsinkaan kun tällä kertaa ei tarvinnut jakaa sitä kenenkään kanssa (kotona se on pihatossa Kirin kanssa, joka pomottaa parkaa nykyään).
Yö meni hyvin, ainakin hevosilla, itte nukuin vaunussa ehkä kaksi tuntia. Mutta ei se mitään, seuraavana päinä maastoon, olisko ollut kahdentoista vai yhdentoista aikaan. Tehtiin taas pitkä reissu, ja kun alkumatkasta menimme soramontulle laukkaamaan yhden hiekkamäen, Sissi teki varsinaisen leffalähdön kun pidättelin sitä ennen spurttia että olisi vähän välimatkaa Emppuun ja Tarjaan. Ensin se pyöri ja hyöri, sitten nousi hallitusti pystyyn ja ampaisi sitten siitä :D Kyydissä oli aika hauska olla :D Onneksi siinä oli sen reissun äksiönit. Hornetit ''viihdyttivät'' meitä koko reissun ajan, ne ihan selkeesti seurasivat meidän neljän ratsukon ryhmää. Mun mielestä ne kyllä oli aika hienoja, mutta äiti ja Tarja kuulu valittavan että ''siinä menee meidän verorahat taivaantuuliin''...
Vielä syötiin ja sitten pakattiin tavarat takaisin autoon. Pitkä loma ei siis ollut, mutta ainakin mä huomasin kuinka ''stressi'' helpotti kun ei kahteen päivään tarttenut ajatella mitään lukioon tai kaverisuhteisiin liittyvää... Santeri piristy myös ihan silmissä, se on nimittäin ollut aika lobotominen johtuen varmaan siitä kun se menetti johtajuuden Kirille. Nyt se on taas oma itsensä, utelias ja ystävällinen :)
Kiitos Tarjalle ja Papelle erinomaisesta kestityksestä ja ihanista puitteista meidän ''mini-Muhulle''!
Pahoittelut lyhyestä tekstistä mutta nyt ei pysty parempaan :D
