Maanantaina 23.2 tosiaan oli Suskin tunti. Mentiin samaa harjoitusta kun Suski itse lauantaina ''Jyken'' valmennuksessa, jota olin katsomassa ja kuvaamassa :) Niin ne valmennusmetodit/harjoitukset kierrätetään ;) Laitan pari kuvaa sieltä kun saan tikunSuskilta takaisin. Oli kyllä tosi hyvä tunti, Santeri kuunteli veriveri hyvin. Ideanahan siis oli väistättää ulkoohjan ja pohkeen avulla hevosen takaosaa uralta muutaman askeleen ajan pitkän sivun alussa, ja sitten suoristaa hevonen ulkopohkeella. Mä sain tehtäväksi myös ratsastaa sen jälkeen Santeria vähän eteen, niin että se tulis kättä kohden. Onnistu joka askeleessa hyvin ja Santeri kuuntele erinomaisesti alkuhöyryttelyjen jälkeen... Suski sano pari kertaa että ''Taas se juoksee, hidasta'', ja olin ihan et häh? Kun mun mielestä mentiin ihan perusravia, mutta Suski halus ilmavampaa, mutta hitaampitemposta ravia. Laukassa Santeri siirtymisten jälkeen kuunteli taas niin hyvin että mentiin pari pätkää ''piruettilaukkaa'';)
Noh, sitten olikin Marian tunti eilen, torstaina. Santerilla oli tiistaina vielä kenttäreeni ja keskiviikkona ajattelin että se tarttee kevyemmän työskentelyn, joten kävin vaan ihanan aurinkoisessa säässä kävelemässä ja hiukan laukkailemass aja ravailemassa pelloilla ja teillä, reilun puoli tuntia. Tuomio oli sitten Marialta että Santeri ei ansaitse kevyitä päiviä kun se sitten seuraavana päivänä juoksee. Jeps, tuli huomattua. Mentiin vaihtelevia harjoituksia ja kaikki oli vaikeita koska Santeri taas painoi kädelle ihan hulluna. Jossain vaiheessa sitten Maria sano että no, annetaan sen sitten juosta ja kiidettiin ensin melkein kierros Alaspään maneesi ympäri, ihan kivaa keskiravia, ja sitten yksi kokorataleikkaa ihan 'täpöä'! :D Sen jälkeen suju huomattavasti helpommin ja saatiin yks todella hyvä pätkä.
Tässä eräänä päivänä muuten oltiin yhteismaastolla, taisipa olla tiistai. Mä olin Sissillä, äiti Kirillä ja Menni Sannilla. Lähettiin sitten 'oikasemaan' Sylkkiätieltä Ojalantielle metsän kautta. Rämmittiin metsässä joku 30-40 min ainakin. Välillä ihan eksyksissä (Menni sanoi että hei, nyt tuli hyvä polku vastaan, ja äiti siihen että eikös noi ole meidän omat jäljet...) mutta löydettiin sit loppujen lopuks tutun pellonreunaan, ja jatkettiin sitä pitkin. Pari leveetä ojaa tuli vastaan, ja yhden ylityksessä olikin vähän extremen makua. Äiti ja Kiri meni penkkaa pitkin eka vähän liukumäkeä, sen jälkeen kun Kiri oli lahonnut mahalleen, ja sitten äiti tippu (liukui perse pystyssä) siitä jäälle. Kirikin pääsi ylös ja oli melko hämmästyneen näkönen. Minä ja Menni pidätettiin (turvallisesti maan kamaralla vielä) henkeä, että lähteekö Kiri kotiin, mutta kun äiti onnellisesti sai sen 0hjista kiinni revettiin kaikki aika totaalisesti. Sen jälkeen minä och Sissi lähdettiin ylittämään pelottavaa ojaa... Sissin polvet apout löivät loukkua kun sitä taisi vähän jännittää, mutta päästiin loppujen lopuksi -aika tyylittömästi kylläkin- toiselle puolelle. Sanni sitten tulikin sievästi, Kirin ja Sissin näytettyä ensin mallia että miten ei ylitetä ojaa :D
Tämmöstä taas meillä! Kirjoittelemisiin, ei ole muuten näkynyt vielä kuvia Sampin kisoista, ei niitä taida tullakaan...