Just tulin tallilta, sormet hieman kohmeessa niin kirjottaminenkin vähän hankalaa. En nyt ehdi/jaksa kauheasti kirjottaa (en ainakaan niin paljoa kuin aikasemmin päivällä), ja konekin käy jostain syystä tosi hitaalla.
Eli suunnitelmat hieman muuttuivat, ei päästykkään Sirpan maneesiin, vaikka oltiin jo varattukkin aika. Mutta ei se mitään, Menni muisteli, että Alaspäällä aika monet yksärit olivat jo liikuttaneet hevosensa, joten päätettiin lähteä sinne (Mennillä on hyvät suhteet, ei haitannut vaikka tulikin aika extemporé maneesinkäyttö). Pojat (oltiin siis Kiri suokin ja Mennin kanssa liikkeellä) meni molemmat hyvin koppiin, olikin aika luxusta kun Menni oli vuokrannut Suskin (ratsuttajamme) koppia, joka on siis Böckmann, kun meidän koppi odottelee jarruihin vieläkin jotain varaosaa.
Perille kun päästiin niin kannoin kolmet tolpat ja kolme puomia jokaiseen esteeseen, laitoin ne jumppisväleille(kolme m kun Kiri oli mukana, Santerilla on kyllä hypättykkin sillä välillä). Kun oli siinä sitten verkattu, valitettavasti yleisön edessä, niin alettiin hyppäämään kun oltiin eka menty puomeja. Ne ei oikein laukassa onnistuneet, ja yhdelle verkkaristikollekkin tultiin eka vähän kompuroiden. Olin ehkä hieman hätävarjelun liioitteluna ottanut olympiat mukaan kun tuo polle tuppaa yleensä hippasen kuumua esteitä nähdessäänkin. No, se oli kuitenkin virhe, rupesi ressaamaan niitä, vaikka on ne sillä pari kertaa maastossakin ollut, tosin se oli silloin kun se ei oikein toiminut suusta. Joten annoin poskihihnan olla ylimmässä pikkurenkaassa, mutta laitoin ohjat ihan isoon renkaasen. Oli kyllä heti kivempi ratsastaa, vaikka välillä meinas jäädä kuolaimeen kiinni.
Mentiin ensin vain kahta jumppista, ravissa sisään, Kiri kyllä meni sujuvasti laukassa. Sitten mentiin kolmea molemmista suunnista ja lopuksi tehtiin sarja, johon piti kyllä mahtua kaksi askelta, mutta taisin muistaa metrit väärin, sillä Santeri meni sujuvasti yhdellä. En huomannut vielä silloin katsoa monella askeleellaKiri otti sen, tod.näk. kyllä yhdellä. Sarjan eka osa oli siis pieni ristikko, ja toka oli pieni pysty. Kiri meni jonain kuutenakymppisenä sen pystyn, mutta koskapa Santtu-poika hyppää paremmin kun on isompaa tiellä (tulee esteitä vastaan silloin ihan itse) niin mutsi nosti meille 70 senttiin. Eka kerta meni aika ok, tosin väli oli meille vähän huono, mutta jatkoin tokan kerran laukassa suoraan kun tuli niin sujuvasti (eka kerta mentiin ravissa).
Sitten pudottikin ''b-osan'', vaikka muuten oli aika hyvä suoritus. Olisin voinut lopettaa jo siihen, mutta Mennin ja mutsin mielestä kannatti ottaa vielä puhtaasti se. Äiti paransi väliä vielä ja pääsin hyvin laukassa lähestymään, sain jopa niin hyvin säädellä laukkaa että ponnistettiin hyvästä kohtaa. No, niimpä kannattikin mennä vielä uudestaan kun meni todella hienosti.
Siihen olikin sitten hyvä lopettaa. Tehtiin loppuravit ja käynnit, ja muhkean loimituksen jälkeen pakattiin pojat kyytiin. Esteet tietty korjattiin ennen sitä;>
Kaiken kaikkiaan Samperi meni tosi hyvin, alun hötkyilyjä lukematta, tosin oli nekin aika ymmärrettäviä kun kait kerran ollaan oltu tuolla maneesissa joskus muutama kk sitten. Ja ottaen myös huomioon että viime hyppykerrasta on reilu kaksi viikkoa aikaa. Ehkä uskallan toistekin hypätä ilman Suskin neuvomista, itsenäisesti Santerin kanssa en nimittäin kovin montaa kertaa ole hypännyt. Ei se rohkeudesta tai mistään sellaisesta johdu, vaan ei ole vain ollut aikaa eikä viimeaikoina kiinnostustakaan, vaikka kyllä tykkään hypätä. Noh nyt lopetan kirjoittelun, kiitos vielä Mennille ja Kiri-pojalle seurasta^_^ Ja mutsille puomien nostelusta ja kyyditsemisestä tietysti:>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti