Meidän Pyhät Ensimmäiset Aluekisat

Huh kun on taas paljon jäänyt kertomatta tänne blogiin. Tässä raportit Möllerin toissavalkusta ja meidän ekoista aluekisoista, Alaspään estekisoista ja Sisman ja Sannin irtohypytyksestä kerron toisen kerran:)

Marian valmennus ennen Loimihaan kisoja suju aika hyvin, oli vaan tavallisista hieman lyhyempi Santerin väsyttyä liikaa. Väsymys taas johtui varmaan siitä että valmentaja itse nousi selkään! Joskus oonkin miettinyt että mitähän Maria sanois jos sitä kysyisi kokeilemaan Santeria. No, hän alkuverkan jälkeen sanoi että ''Se näyttää nyt niin kivalta että minä voisin tulla kokeilemaan että miltä se tuntuu, de där.'' Santeri joutui oikeasti hommiin vaikka Maria kiipesi selkään kumisaappailla ja ilman hanskoja (varusteet eivät tee ratsastajaa!), ja ensin se näyttikin siltä että mitä v*ttua, joudunko mä tekeemään jotain! Menee se joo mun allani sievän näköisesti yms mutta tosiasia on että verrattuna Marian menoon, se mun kanssani suorittaa vaaditut asiat suunnilleen unessa. Meno oli paljon terävämmän näköistä, niinkuin Marian itsensä ja muutaman koulutuomarinkin mielestä pitäisikin olla. Santeri näytti kasvavan kakskytä senttiä ja oli melko komeen näköinen. Joskus vielä, joskus vielä...

Siitä muutama päivä niin oli pelätyt Ensimmäiset Aluekisamme. Itseasiassa, kumma kyllä, en jännittäny ihan niin hirveesti kun yleensä ennen kisoja. Se kyllä saattaa johtua siitä että nukuin takapenkillä matkalla Loimihakaan mutsin ja Tarjan jutellessa edessä. Kun päästiin sinne parkkeerattiin, mä kävin ilmottautumassa (sillon jännitti et onks varmasti kaikki paperit ja todistukset ja muut vaadittavat louskat mukana), ja sitten siinä meni vielä varmaan puolisen tuntia kun käytiin vessassa, laitettiin Santerille varusteet ja mä puin kisavermeet niskaan.

Verryttely suju ihan jees, ei Santeri ihan niin kuolaimella kulkenu kun olis voinu mutta ei se mtn. Mentiin radalle, ekalle ruoholla olevalle ohjelmallemme, ekalle alueluokkaamme, ekalle a radallemme. Helppo C: Tutustumisluokan kouluohjelma 2003. Dramaattista ja silleen. Meni ihan hyvin, tultiin pois Santeri sai omppuva ja menin tekeen loppuverkat. Kun mentiin käveleen loppukäyntejä kuulin kovaäänisistä et Inga Lehdon ja Tosi Santerin tulos plaaplaaplaa pistettä, plaaplaaplaa prosenttia, ja menevät siis luokan johtoon. Wau!

Luokka 1b:n jälkeen oli meidänkin palkintojenjako. Saatiin Ypäjän hevosopiston ratsastussukat, sellanen pikalukkojuttu, Ypäjän hevosopiston muki, sokeripurkki, Ypäjän hevosopiston pyyhe ja Finnderbyn hattu. Jos nyt joku ei tajunnut, mainittakoon että sponsorina luokassa oli Ypäjän hevosopisto:D

Heti noiden kekkerien jälkeen verkattiin hetki helppoB:tä varten ja koska meitä ennen oli jääny kaks pois mentiin sinne aika pian. Alku suju hyvin, mutta sitten tapahtu jotain. Santeri ei vaan liikkunu enää eteen. Mietin sit vaan et miks joten tein epähuomios yhen ylimääräsen voltin:D Mut ei se mitään. Oltiin silti yhdeksänsiä kuudestatoista. Luokassa kisas myös Anna Kärkkäinen ja A.T. Ukko-Myrsky (eli siis viimevuoden lattareiden ikäluokkansa paras), Maria Wennesrtand ja Silvolan Elmeri, joka on ihan älyttömän hieno ja hyvä ratsukko, Elmeri oli myös lattareis viime vuonna, sitten oli Pikku-Peto, joka me tosin voitettiin (!), Säkkärän Sälli ja mitä muita hyviä.

Saatiin helppoB:stä 57,8 tai jotain sinnepäin, ei siis ihan huonosti. Oon tosi tyytyväinen tohon ja seuraavana päivänä noista kisoista olin vielä vähän lisää tyytyväinen Tosi Santeriin... jatkuu ensi kirjotuksessa.

(:D)