Inspiksen puutosta tähän kisaamishommaan...

... eikä se johdu siitä ettei ratsastus sujuis. Vaan on niin ärsyttävää, että Santeri on kotona aivan unelma ratsastaa, mutta sitten kun ollaan kisoissa niin koko kolmen vuoden työ tuntuu menneen ihan hukkaan. Vaikea asiaa on korjataakaan kun kotona ei ole mitään korjattavaa? Siis sinänsä että en itse ole ainakaan huomannut muuttaneeni tapojani tai ratsastustani, mun mielestä en ees jännitä enää niin paljon kun viimevuonna. Ja itseasiassa, koska kisat on mennyt niin huonosti, kisojen innostunut jännitys on vaihtunut enemmänkin semmoseks passivoivaks epäonnistumisen peloksi. Perkele, mä olin ennen semmonen reipas ihminen enkä ressannu suurempia... nyt tuntuu jokainen pieni virhe maailman lopulta. Mutta ehkä tästä vielä noustaan... jokatapauksessa tällä hetkellä itseluottamus on todella alhaalla.

Viime keskiviikkona oli KaRan iltaestekisat, mutsi meni Santerilla 60 cm virheettömästi ja mä sain 80 cm:stä 12vp. Ei yhtään hävettäny. Äiti meni gageilla, mut mä päätin laittaa nivelet Santerille suuhun kun se on kotona (niimpä...) menny aivan mainiosti esteilläkin niillä. Mutta kuten arvata kenties saattoi, samantien kun ennen rataa annoin laukkapohkeet se lähti kuskaan ja pudotteli kaks puomia matkan varrella, ja mä sit käänsin sen voltille ennen viimestä estettä kun aattelin että kyllä nyt stana heB elukan pitää esteradallakin kuunnella. Ketuttaa vieläkin melko raskaasti. Mari ja Veerakin oli mukana, Kamu meni hienosti, Marilla tiputti ristikko luokassa yhden, Veera ratsasti väärän radan mutta Kamu ainakin näytti tekevän kaiken mitä Veera pyysi. Toisin kuin eräät...

Eilen Santeri pääsikin tekeen oikeita suomenhevosen töitä, tehtiin ajokeikka kun tutun mummi täytti 90 vuotta. Melko kunnioitettava ikä, varsinkin kun rouva oli varsin hyväkuntonen! Hän on kuulemma itsekin ajanut kilpaa nuoruudessaan ravureilla ja oli oikein mielissään hevoskyydistä :) Oli vaan mukavaa istua kolme tuntia kärryillä, noin puolet matkasta satoi vettä ja mulla oli kauluspaita ja liivi päällä. Santeri käyttäytyi tosi fiksusti, tai no... se ei pelännyt rekkoja ja traktoreita, joita meni runsaasti ohi peräkärryineen, mut joku ongelma oli postilaatikkoja kohtaan. Oikeesti, hevoset on tyhmiä eläimiä! Täytyy vaan toivoa et Santeri ei ihan jäykistynyt reissun takia ja että kengät kestää seuraavaan kengitykseen :

Sissi onkin pitänyt yli viikon lomaa, ja tänään äiti oli ekan kerran sen jälkeen selässä. Oli kuulemma ollut rauhallisen ja tyytyväisen oloinen. Teki varmasti hyvää pitää sitä vapaalla, kun noilla ei pahemmin pitempiä lomia ole ollutkaan. Sissi on vetänyt varsojen (orava ja Hiltu ovat täällä taas!) kanssa lepiä pitkin pituuttaan ja syönyt hyvin :)Kärpäset vaan kiusaa, eikä kaupoissa myydä muuta kuin Fly Gardia, mikä on ihan älyttömän kallista. On polleihin laitettu Cooper Sectiä onneksi, se auttaa ainakin paukamiin.

Huomenna sitten olis Raviskalla HeB:0 suokkiluokka. Voi olla taas etten kirjottele vähään aikaan... toissapäivänä Santeri meni kentällä aivan magnifique, olin ihan äimänä kun laukkaan löytyi taas uusia nappuloita ja lähti pyörimään ihan toisella tavalla kuin ennen. Mutta huomenna todennäköisesti mennään karmeeta kiitoa pitkin ravirataa. Huoh, nyt pitää mennä viel ratsastaan sillä possulla. Se on muuten lihonu about 100 kiloo.



Apinat syö banaania Pohtiksen kisoissa



Äiti estetunnilla Santerin kanssa