Eilen mentiin mutsin kanssa aika aamupäivästä tallille ja siitä sitten maastoon, mä Sissillä ja äiti Santerilla. Olin ihan jäässä heti alkumatkasta kun olin varustautunut viime aikojen sulakelien mukaan... Mentiin taas Halkomäen lenkki, mitä ollaan siis menty viimeset kolme kertaa ainakin. Tällä kertaa ei näkynyt hirviä eikä oikein muutakaan liikkuvaa, paitsi yksi vanhempi rouva sauvakävelyllä ja toinen Halkomäen tiellä koiria etsiskelemässä... Sanoi kyllä etteivät olleet karkuteillä, mutta ei oikein vakuuttanut kun koiria ei näkynyt mailla halmeilla ja mummo huolehti vain etteivät tulleet hevosia haukkumaan. Hmmn, no miten vain.
Siivosin Sissin karsinan kun Menni ei ollut aamulla ehtinyt, kun se oli turhaan etsinyt Sisman toppista. Se sitten oli laittanut Kirin tai Sannin toppaloimen varatoppaloimen varatoppaloimen (Mennillä riittää hevosille loimia) ;> Se on ollut Sissillä joskus kerran ennekin ja on kuin sille tehty, kun siinä on oikein hienot muotoilut jne. No mutta etsin sille silti sen oman joka olikin tallinvintillä tallessa. Nyt Sissi ei enää tunne itseään huonommaksi Sannin ja Santran tarhojen välissä, kun silläkin on nätti viininpunainen loimi. Santralla ja Sannilla on nimittäin molemmilla melko, öh, näkyvät värit loimissa, nimittäin pinkkiä ja anilliinia;> Eikä tosiaan mitään pastellia! Ja Sissillä on ollut joko sininen sadeloimi tai sitten se lainatoppis, joka oli myös poikien värinen. Vähemmästäkin tuntee olonsa epätammamaiseksi!
Mentiin vielä illalla tallille kun Helena ja Heta (http://sulttiksenblogi.com/) tulivat heppoja ja syksyllä valmistunutta tallia katsomaan. Siivosin sillon vielä pihaton mutsin kanssa. Hepat oli oikein onnellisia kun tuotiin uutta turvetta, hyvä kun äiti ehti kottarista kaataa turpeet pihaton pohjalle kun Kiri oli jo kierimässä. Santerikin oli menossa, mutta Kiri tuli huonosti sen edestä ohi niin se ei mennytkään. Kauan se yritti sen jälkeen kuopia, pyöriä ja haistella, mutta ei löytänyt hyvää kohtaa. Vietiin neljä kottarillista sinne yhteensä, joten eiköhän Santerikin löytänyt yön aikana jonkun hyvän kohdan kellahtaa.
Illalla kotona kylppärissä sitten vielä purin, pesin, rasvasin ja kokosin neljät suitset. PIENI homma. Pitäis tänä iltana varmaan vielä rasvata niin huomenna sais hepat ihanan pehmeät päitset päähänsä. Niin ja pitäis pari koiraakin pestä... ja, ja, ja.
Tänään hepoilla olikin vapaa, käytiin tekemässä kuitenkin ruuat samalla kun mutsi heitti mut Taappolan tallille. Menin sinne katsomaan kaverin poneja. Käytiin ajelemassakin pienellä, valkoisella ja ylisöpöllä Aku-shettiksellä! Oli tosi hyvä ilma eikä tullut hirveän kylmäkään kärryillä istuessa. Paljon oli kyllä päälläkin. Tänään mennään vielä tekemään iltatalli, joten näen mussukat vielä:>
perjantai 4. tammikuuta 2008
keskiviikko 2. tammikuuta 2008
Hyppäämässä Alaspäällä
Just tulin tallilta, sormet hieman kohmeessa niin kirjottaminenkin vähän hankalaa. En nyt ehdi/jaksa kauheasti kirjottaa (en ainakaan niin paljoa kuin aikasemmin päivällä), ja konekin käy jostain syystä tosi hitaalla.
Eli suunnitelmat hieman muuttuivat, ei päästykkään Sirpan maneesiin, vaikka oltiin jo varattukkin aika. Mutta ei se mitään, Menni muisteli, että Alaspäällä aika monet yksärit olivat jo liikuttaneet hevosensa, joten päätettiin lähteä sinne (Mennillä on hyvät suhteet, ei haitannut vaikka tulikin aika extemporé maneesinkäyttö). Pojat (oltiin siis Kiri suokin ja Mennin kanssa liikkeellä) meni molemmat hyvin koppiin, olikin aika luxusta kun Menni oli vuokrannut Suskin (ratsuttajamme) koppia, joka on siis Böckmann, kun meidän koppi odottelee jarruihin vieläkin jotain varaosaa.
Perille kun päästiin niin kannoin kolmet tolpat ja kolme puomia jokaiseen esteeseen, laitoin ne jumppisväleille(kolme m kun Kiri oli mukana, Santerilla on kyllä hypättykkin sillä välillä). Kun oli siinä sitten verkattu, valitettavasti yleisön edessä, niin alettiin hyppäämään kun oltiin eka menty puomeja. Ne ei oikein laukassa onnistuneet, ja yhdelle verkkaristikollekkin tultiin eka vähän kompuroiden. Olin ehkä hieman hätävarjelun liioitteluna ottanut olympiat mukaan kun tuo polle tuppaa yleensä hippasen kuumua esteitä nähdessäänkin. No, se oli kuitenkin virhe, rupesi ressaamaan niitä, vaikka on ne sillä pari kertaa maastossakin ollut, tosin se oli silloin kun se ei oikein toiminut suusta. Joten annoin poskihihnan olla ylimmässä pikkurenkaassa, mutta laitoin ohjat ihan isoon renkaasen. Oli kyllä heti kivempi ratsastaa, vaikka välillä meinas jäädä kuolaimeen kiinni.
Mentiin ensin vain kahta jumppista, ravissa sisään, Kiri kyllä meni sujuvasti laukassa. Sitten mentiin kolmea molemmista suunnista ja lopuksi tehtiin sarja, johon piti kyllä mahtua kaksi askelta, mutta taisin muistaa metrit väärin, sillä Santeri meni sujuvasti yhdellä. En huomannut vielä silloin katsoa monella askeleellaKiri otti sen, tod.näk. kyllä yhdellä. Sarjan eka osa oli siis pieni ristikko, ja toka oli pieni pysty. Kiri meni jonain kuutenakymppisenä sen pystyn, mutta koskapa Santtu-poika hyppää paremmin kun on isompaa tiellä (tulee esteitä vastaan silloin ihan itse) niin mutsi nosti meille 70 senttiin. Eka kerta meni aika ok, tosin väli oli meille vähän huono, mutta jatkoin tokan kerran laukassa suoraan kun tuli niin sujuvasti (eka kerta mentiin ravissa).
Sitten pudottikin ''b-osan'', vaikka muuten oli aika hyvä suoritus. Olisin voinut lopettaa jo siihen, mutta Mennin ja mutsin mielestä kannatti ottaa vielä puhtaasti se. Äiti paransi väliä vielä ja pääsin hyvin laukassa lähestymään, sain jopa niin hyvin säädellä laukkaa että ponnistettiin hyvästä kohtaa. No, niimpä kannattikin mennä vielä uudestaan kun meni todella hienosti.
Siihen olikin sitten hyvä lopettaa. Tehtiin loppuravit ja käynnit, ja muhkean loimituksen jälkeen pakattiin pojat kyytiin. Esteet tietty korjattiin ennen sitä;>
Kaiken kaikkiaan Samperi meni tosi hyvin, alun hötkyilyjä lukematta, tosin oli nekin aika ymmärrettäviä kun kait kerran ollaan oltu tuolla maneesissa joskus muutama kk sitten. Ja ottaen myös huomioon että viime hyppykerrasta on reilu kaksi viikkoa aikaa. Ehkä uskallan toistekin hypätä ilman Suskin neuvomista, itsenäisesti Santerin kanssa en nimittäin kovin montaa kertaa ole hypännyt. Ei se rohkeudesta tai mistään sellaisesta johdu, vaan ei ole vain ollut aikaa eikä viimeaikoina kiinnostustakaan, vaikka kyllä tykkään hypätä. Noh nyt lopetan kirjoittelun, kiitos vielä Mennille ja Kiri-pojalle seurasta^_^ Ja mutsille puomien nostelusta ja kyyditsemisestä tietysti:>
Eli suunnitelmat hieman muuttuivat, ei päästykkään Sirpan maneesiin, vaikka oltiin jo varattukkin aika. Mutta ei se mitään, Menni muisteli, että Alaspäällä aika monet yksärit olivat jo liikuttaneet hevosensa, joten päätettiin lähteä sinne (Mennillä on hyvät suhteet, ei haitannut vaikka tulikin aika extemporé maneesinkäyttö). Pojat (oltiin siis Kiri suokin ja Mennin kanssa liikkeellä) meni molemmat hyvin koppiin, olikin aika luxusta kun Menni oli vuokrannut Suskin (ratsuttajamme) koppia, joka on siis Böckmann, kun meidän koppi odottelee jarruihin vieläkin jotain varaosaa.
Perille kun päästiin niin kannoin kolmet tolpat ja kolme puomia jokaiseen esteeseen, laitoin ne jumppisväleille(kolme m kun Kiri oli mukana, Santerilla on kyllä hypättykkin sillä välillä). Kun oli siinä sitten verkattu, valitettavasti yleisön edessä, niin alettiin hyppäämään kun oltiin eka menty puomeja. Ne ei oikein laukassa onnistuneet, ja yhdelle verkkaristikollekkin tultiin eka vähän kompuroiden. Olin ehkä hieman hätävarjelun liioitteluna ottanut olympiat mukaan kun tuo polle tuppaa yleensä hippasen kuumua esteitä nähdessäänkin. No, se oli kuitenkin virhe, rupesi ressaamaan niitä, vaikka on ne sillä pari kertaa maastossakin ollut, tosin se oli silloin kun se ei oikein toiminut suusta. Joten annoin poskihihnan olla ylimmässä pikkurenkaassa, mutta laitoin ohjat ihan isoon renkaasen. Oli kyllä heti kivempi ratsastaa, vaikka välillä meinas jäädä kuolaimeen kiinni.
Mentiin ensin vain kahta jumppista, ravissa sisään, Kiri kyllä meni sujuvasti laukassa. Sitten mentiin kolmea molemmista suunnista ja lopuksi tehtiin sarja, johon piti kyllä mahtua kaksi askelta, mutta taisin muistaa metrit väärin, sillä Santeri meni sujuvasti yhdellä. En huomannut vielä silloin katsoa monella askeleellaKiri otti sen, tod.näk. kyllä yhdellä. Sarjan eka osa oli siis pieni ristikko, ja toka oli pieni pysty. Kiri meni jonain kuutenakymppisenä sen pystyn, mutta koskapa Santtu-poika hyppää paremmin kun on isompaa tiellä (tulee esteitä vastaan silloin ihan itse) niin mutsi nosti meille 70 senttiin. Eka kerta meni aika ok, tosin väli oli meille vähän huono, mutta jatkoin tokan kerran laukassa suoraan kun tuli niin sujuvasti (eka kerta mentiin ravissa).
Sitten pudottikin ''b-osan'', vaikka muuten oli aika hyvä suoritus. Olisin voinut lopettaa jo siihen, mutta Mennin ja mutsin mielestä kannatti ottaa vielä puhtaasti se. Äiti paransi väliä vielä ja pääsin hyvin laukassa lähestymään, sain jopa niin hyvin säädellä laukkaa että ponnistettiin hyvästä kohtaa. No, niimpä kannattikin mennä vielä uudestaan kun meni todella hienosti.
Siihen olikin sitten hyvä lopettaa. Tehtiin loppuravit ja käynnit, ja muhkean loimituksen jälkeen pakattiin pojat kyytiin. Esteet tietty korjattiin ennen sitä;>
Kaiken kaikkiaan Samperi meni tosi hyvin, alun hötkyilyjä lukematta, tosin oli nekin aika ymmärrettäviä kun kait kerran ollaan oltu tuolla maneesissa joskus muutama kk sitten. Ja ottaen myös huomioon että viime hyppykerrasta on reilu kaksi viikkoa aikaa. Ehkä uskallan toistekin hypätä ilman Suskin neuvomista, itsenäisesti Santerin kanssa en nimittäin kovin montaa kertaa ole hypännyt. Ei se rohkeudesta tai mistään sellaisesta johdu, vaan ei ole vain ollut aikaa eikä viimeaikoina kiinnostustakaan, vaikka kyllä tykkään hypätä. Noh nyt lopetan kirjoittelun, kiitos vielä Mennille ja Kiri-pojalle seurasta^_^ Ja mutsille puomien nostelusta ja kyyditsemisestä tietysti:>
Hyvää Uutta Vuotta!
Santeri oli ''vähän'' likanen kun haettiin se pihatosta:P Kuvat muuten tuli tällee tyhmästi tekstin päälle, opettelen vasta niitä lisäilemään:>
Alkuun piti vähän hötkyillä...
Oikea laukka oli taas aika vahdikasta, vasen sujui paremmin mutta siitä en lisää nyt kuvia.
Huh kun oli rankkaa! yhteenvedoksi Suski sanoi tunnista että ''Loistavaa! Näin hyvä tää ei oo ollu vielä ikinä!'' (paitsi ehkä viime tunnilla kun Suski piti ja mä menin, sillonkin tuntu onnistuvan ihan kaikki mitä vaan keksis pyytää:>)
Eilen oli Suski ratsastamassa Santerilla ja Tarjakin oli katsomassa.
Viimeaikoina olen tehnyt paljon hommia kentällä Santerin ratsastettavuusongelman kanssa. Tätä ennen Santeri on ollut siis todella kiva ratsastaa (tosin ulko-ohjaan ei ole tukeutunut ihan ''rehellisesti''), mutta tasapaino ei ole ollut hallinnassa. Tosin taitaa olla ihan ymmärrettävää tuo huono tasapaino, tuntuu että sillä on kesä-syksy välillä ollut kasvupyrähdys. Onhan se ''vasta'' kuusi, ja kyllähän se hampaitakin vielä kasvatti kesällä;> Santtu nyt vaan on hieman ikäisiään jäljessä... Noh, pitäis mitata se tässä joku päivä. No jokatapauksessa, nyt syksyllä meni vähän nurinkurin, tasapaino on hyvä, mutta ratsastettavuus on ollut välillä ihan nolla. Sen kanssa siis ollaan painittu, itseasiassa lähinnä viime viikko, ja loppujenlopuksi aika äkkiä on alkanut pojalla taas suu toimimaan ja ratsastus on ollut toooosi kivaa nyt parina päivänä:PP Eli suoristusharjoituksia paljon ja vieläkin enemmän.
Viimeaikoina olen tehnyt paljon hommia kentällä Santerin ratsastettavuusongelman kanssa. Tätä ennen Santeri on ollut siis todella kiva ratsastaa (tosin ulko-ohjaan ei ole tukeutunut ihan ''rehellisesti''), mutta tasapaino ei ole ollut hallinnassa. Tosin taitaa olla ihan ymmärrettävää tuo huono tasapaino, tuntuu että sillä on kesä-syksy välillä ollut kasvupyrähdys. Onhan se ''vasta'' kuusi, ja kyllähän se hampaitakin vielä kasvatti kesällä;> Santtu nyt vaan on hieman ikäisiään jäljessä... Noh, pitäis mitata se tässä joku päivä. No jokatapauksessa, nyt syksyllä meni vähän nurinkurin, tasapaino on hyvä, mutta ratsastettavuus on ollut välillä ihan nolla. Sen kanssa siis ollaan painittu, itseasiassa lähinnä viime viikko, ja loppujenlopuksi aika äkkiä on alkanut pojalla taas suu toimimaan ja ratsastus on ollut toooosi kivaa nyt parina päivänä:PP Eli suoristusharjoituksia paljon ja vieläkin enemmän.
Santeri on siitä kiva ettei se hermostu vaikka vietettäisiin monta päivää peräkkäin kentällä, se päinvastoin rauhoittuu ja tulee kuuliaisemmaksi. Se huono puoli siinä on, että saattaa olla joskus vaikea arvioida milloin olisi hyvä pitää tauko koulukiemuroista. No onneksi mutsi tykkää enemmän mennä maastossa, niin meillä säilyy hyvä balanssi kenttä-ja maastotyöskentelyn välillä. Ratsuttaja-Suski sanoikin että 4-5 krt viikossa Santerilla voi ihan hyvin mennä kentällä, ja että koska sillä on hyvä kunto (se ei ihme kyllä hionnut Suskin ratsastuksesta tälläkertaa yhtään! Kerrankin kun muistin ottaa loimen mukaan... Onkohan se kipeä? Nojaa tuskin, kerrankin vaan kulki koko tunnin oikeinpäin niin oli kai helppoa mennä hyvin. Tai jtn.) voi myös mennä tyyliin, esim aamupäivällä kentälle ja illalla maastoon. Tätä ollaankin yritetty tehdä, mutta onnistuu aika harvoin. Kun jos äiti vaikka iltavuoropäivänä ratsastais Santerilla aamusta, niin mulla olis illalla kaks ratsastettavaa (ja koulu, ja koirat, ja telkkarisarjat...).
Sissistä puheenollen, olin sillä muutama päivä takaperin tunnilla ja sillon tehtiin myös suoristusta. Sissi vaan jolkotteli koko alkutunnin, mutta lopussa oli todella hyvän tuntunen. Laukkakin parantui huimasti kun hepan sai kulkemaan surana ja hyvällä ulko-ohjan tuella. Sisäohjaa ei tarvinnut käyttää melkein ollenkaan! Seuraavana päivänä jalka olikin aika huono, oli liikaa ravia ilmeisesti tunnilla. Nyt on ollut vähän vajaa viikon kävelykuurilla, ja aletaan taas varovasti ratsastamaan kun jalka on ollut taas hyvä. Ollaan pidetty Back on Trackiä koko syksyn aina yöt Sisman jalassa, ja kylmäys yleensä ratsastuksen jälkeen. Nyt kun oli kävelytyksellä niin pidettiin myös kävelyn aikana jolloin patja vaikuttaa tehokkaammin.
Vielä olis kerrottavaa, mutta eiköhän jo riitä. Kattoo jos illalla tuun kirjotteleen vielä, tai sit huomenna kun tänä iltana mennään Sirpan maneesille Santerin, Mennin ja Kirin kanssa hyppeleen vähän jottain jumppiksia. Viime hyppykerrasta onkin jo pari viikkoa, sitä ennen käytiin aina kerran viikossa Suskin estetunnilla. Muuten ei sit tuulutkaan hypittyä kun Raimon kenttä oli aika huonossa kunnossa syksyllä. Mennille tuleekin muuten hiekat kenttään jo ens viikolla! Sit ei tarvii käydä Raimon kentällä. Hienoa^_^
juuh mutta eiköhän tässä kaikki tällä kertaa. Kokeilen josko saisin pari kuvaa lisättyä tänne, takeita ei ole kun mä en oikeen oo vielä oppinu käyttään tätä blogia.
Sissistä puheenollen, olin sillä muutama päivä takaperin tunnilla ja sillon tehtiin myös suoristusta. Sissi vaan jolkotteli koko alkutunnin, mutta lopussa oli todella hyvän tuntunen. Laukkakin parantui huimasti kun hepan sai kulkemaan surana ja hyvällä ulko-ohjan tuella. Sisäohjaa ei tarvinnut käyttää melkein ollenkaan! Seuraavana päivänä jalka olikin aika huono, oli liikaa ravia ilmeisesti tunnilla. Nyt on ollut vähän vajaa viikon kävelykuurilla, ja aletaan taas varovasti ratsastamaan kun jalka on ollut taas hyvä. Ollaan pidetty Back on Trackiä koko syksyn aina yöt Sisman jalassa, ja kylmäys yleensä ratsastuksen jälkeen. Nyt kun oli kävelytyksellä niin pidettiin myös kävelyn aikana jolloin patja vaikuttaa tehokkaammin.
Vielä olis kerrottavaa, mutta eiköhän jo riitä. Kattoo jos illalla tuun kirjotteleen vielä, tai sit huomenna kun tänä iltana mennään Sirpan maneesille Santerin, Mennin ja Kirin kanssa hyppeleen vähän jottain jumppiksia. Viime hyppykerrasta onkin jo pari viikkoa, sitä ennen käytiin aina kerran viikossa Suskin estetunnilla. Muuten ei sit tuulutkaan hypittyä kun Raimon kenttä oli aika huonossa kunnossa syksyllä. Mennille tuleekin muuten hiekat kenttään jo ens viikolla! Sit ei tarvii käydä Raimon kentällä. Hienoa^_^
juuh mutta eiköhän tässä kaikki tällä kertaa. Kokeilen josko saisin pari kuvaa lisättyä tänne, takeita ei ole kun mä en oikeen oo vielä oppinu käyttään tätä blogia.
tiistai 25. joulukuuta 2007
Hihii ^_^
Noinh, blogi avattu. Saas nähdä kuinka monen kuukauden välein tänne ilmestyy tekstiä, sillä ainakaan Santerin harjotuspäiväkirjaan en ole jaksanut kirjoittaa piitkään aikaan. Tosin koneella kirjoittaminen onkin kivempaa ja vähemmän rannetta väsyttävää kun yleensä mulla tulee esimerkiksi nyt vaikka tunnin mittaisesta maastolenkistä ihan tajuttomasti tekstiä. Itseasiassa loin tän lähinnä siksi että voin kommentoida tutuille joilla on täällä oma blogi:> Ja pian toivottavasti saadaan omat kotisivut (vanhat poistettiin) niin jospa kirjoittelen sitten sinne... Pläähh nyt tulee selitettyä ihan ihme juttuja, taidampa opetella ensin käyttämään tätä ennenkö kirjoitan enempää.
Hyvää joulupäivää!!
Hyvää joulupäivää!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)