Kisa- ja talliuutisia

Eilen oltiin siis kisoissa, en vaan jaksanut kirjottaa illalla enää. Santerin kanssa meni ihan ok, verkka sujui hyvin jne. Sitten meitä toiseksi edellinen suorittaja teki lopputervehdyksen ja sitten se tuomari alkoi melko kovalla, tupakan käheyttämällä äänellä sättiin ratsastajaa. ''Älä läpsi sitä, älä läpsi sitä! Mitä sä läiskit sitä? -- Hieno voltti (tuomarin pään heilutus-efekti, näytti erehdyttävästi moshaukselta) ! Ei sitä hevosta revitä sinne asetukseen!'' ja niin edespäin. Aattelin että jaaha, mitähän se meille sitten sanookaan ja menin ihan paniikkiin. Joten unohdin sitten radan. Oon menny K.N.Specialia monta kertaa ja yhen ainoon kerran oon unohtanu radan, joskus viis vuotta sitten Kaitsu-ponin kanssa! Ei yks virhe mitään, mutta kun Sannilla lyhyen verkan jälkeen suoritin rataa kaatosateessa ja ukkosessa, unohdin radan taas! En sentään samassa kohdassa kun Santerin kanssa, Santerilla unohdin voltin, Sannilla muistin tehä sen mutta unohdin siitä heti seuraavan tehtävän eli käyntiin siirtymisen. Ei siis menny homma ihan niinku suunnittelin. Mutta ei se mitään, en oo ollu noin isolla kisapaikalla itte kisaamassa ikinä, joten on kai aika normaalia että menee vähän paniikkiin?:D Okei, oltiinhan me Pohtiksella kerran, mutta ehkä jotain kertoo jo sekin että tuolla oli kolmella radalla yhtäaikaa ratsukoita, Pohtiolammella kahdella.

Kaikesta huolimatta lopputulos täytti kuitenkin tavotteet, kaks hyväksyttyä suoritusta helppoB:stä aluelupaa varten. Santerilla olin 9/18, Sannilla toisiksiviimeinen:D Prosentteja Sannilla saatiin 51,15, mihin oon tosi tyytyväinen. Santerilla oltais tietty enemmänkin voitu saada, eli saatiin siis tasan 60 %, mutta toisaalta, Heidi Somervuoren (joka on aika tunnettu täällä seudulla, ja joka ratsastaa Sangen Tuimaa) parhaat prosentit luokka 2a:ssa oli ''vaan'' 62,31. Tulokset täällä: http://www.riihimaenratsastajat.fi/tulokset/

Tallin uusimpia uutisia en ookkaan kertonut. Viikko sitten sunnuntaina pojat sai kolmannen hevosen laumaansa, puoliveriruuna Pleissin eli ''Pessin''. Kiri otti tilanteen rauhallisesti, itseasiassa se vetäyty vähän sivuun, ikäänkuin tarkkaillakseen kumpi isommista pojista olisi vahvempi (ja ilmeisesti sit kumman puolelle sen kannattais asettua). Santeri olikin vähän levottomampi: ''Toihan on melkein isompi kuin mun ego!'', se näytti miettivän ja sen ilmekin oli melkein huolestunu kun se katteli apaut 20 cm korkeempaa, n. 177 korkusta Pessiä. Suurempaa show'ta ei kuitenkaan syntyny, kun että Santeri muka orimaisesti huito etujalallaan. Pessi on kiltti ja vähän alistuvainen luonne, joten laitumella on ollut rauhallista, ainoo et Pesma vähän juoksentelee siellä. Lisäks sillon kun Santeri ei oo laitumella se yrittää komentaa Kiriä. Kiri ja Santeri on siis edelleen ku kaks toisiinsa liimautunutta perskärpästä, koska Santeri säilytti laumanjohtajuutensa.

Eipä muuta sit tälläkertaa, kirjottelen sit seuraavan kerran varmaan huomenna kun on taas Maria Möllerin valmennus.

Pleiss:

Alla: Kaikki kolme: Kiri, Santeri ja Pessi Viiminen kuva: Santeri uhittelee Pesmalle joka tosiaan sen parikyt senttii isompi ainakin.

Maria Möllerin valmennus

Hellou, tänään oli siis Maria Möllerin valmennus, ja oli ihan hyvä joo, mutta otin väärät kuolaimet >: ( Tai no, oikeat sinänsä, oon mennyt niillä kotikentällä ja hyvin on toiminut, mutta vieras paikka, vieras kenttä, joten poika ei mennyt peräänannossa ja kevyenä kuin ehkä kahden minuutin ajan. Toisinsanoen ratsastus ja tehtävien suorittaminen oli tosi hankalaa. Kisoihin siis niiden oliivinivelten sijaan normaalit ohuemmat nivelet. Santerin moka kun saa taas kovemmat kuolaimet suuhun... Maria kehui taas että Santeri on kehittynyt eteenpäin ja myös että se on tosi laadukas suokki;) Tosin senhän me kaikki jo tiedettiinkin. (:D)

Tällä kertaa valmentaja kiinnittikin huomiota enemmän muhun ja sanoi että pitäis olla vähän jäntevämpänä. Ei siis mitään uutta mun lösähdysistunnastani. Maria sanoi että periaatteessa istunta on ihan hyvä, mutta jalat ja keskivartalo pitäis olla jäntevämmät ja niillä pitäis enemmän vaikuttaa käsien sijaan. Jotain se puhu myös että oon pienen näköinen Santerin selässä, mutta sitä juttua en jaksa selittää. Liitty kuitenkin just siihen että Santeri painaa välillä ihan turkasesti kädelle.

Illalla oli pakko vielä valmennuksen (ja auton purkamisen, Santerin hoitamisen, jne.) jälkeen liikuttaa Sissi. Pakkovaparia ei viitsinyt alkaa kun eilen pidin sillä Annukalle estetunnin ja huomenna hypätään kans vähän. Annukka lähtee sunnuntaina esteleirille ja sitä ennen pitää saada vähän varmuutta esteille. Sissin jalka vaan ei taida oikein tykätä, oli tänään vähän turvoksissa... Laitoin sille siis Back on Trackin juoksutuksen ajaks ja sen jälkeen kylmässä vedessä kastellun pintelin (kaikki kylmäpussit hävöksissä) niin oli aikas hyvä.

Ensin juoksutuksessa annoin normisti ravata liinan päässä, ja Sissillä olikin vähän höyryä. Meni kuitenkin suht nätisti, pää vaan aika ylhäällä kumppareista ja sivuohjista huolimatta, ja aika nopeella temmolla. Kun sai hetken ravailla nopeempaan tahtiin niin rauhottu vähitellen ja meni oikein nätisti, pitkässä kaarevassa muodossa ja käytti hyvin selkäänsä. Sitten irrotin sen ja päästin vapaaks, piti juoksutusraipalla vähän huitasta ilmaan ennenkö tajus et saa juosta. Sillonkin meni isoo ympyrää mun ympärillä, se varmaan luuli että mulla oli liina vielä >: D Sitten käskin sitä vähän enemmän laukkaan ja menikin sit loppujen lopuks vähän isommalla alalla, ja yritti mukamas pukitellakin. Sissi vaan ei osaa sitä jaloa taitoa, se vaan heittää kaulaa ja jotenkin erikoisesti huitasee toisella takajalalla eteen, ja ihan aavistuksen pyöristää selkää. Aika onnetonta räpellystä siis. Loppuravit meni irtonakin nätisti, rauhallisesti omaan tahtiinsa. Myös loppukäynnit se hoiti itse, sillä välin kun mä korjasin kentältä kakat pois. Pari kertaa kävi portilla pysähtymässä, mutta sillonkin riitti kun mä kielellä pari kertaa naksautin. Sissi on niin ihanan helppo heppa joskus:)

Tällästä räpellystä tuntui koko tunti olevan...

Pitkästä aikaa

Hellou, eli pitkästä kirjoittelen. Kevään mittaan on tapahtunut paljon, niin Santerin kehitysrintamalla kuin myös kisapuolellakin. Ollaan käyty helppoC:tä ja K.N. Specialia kisailemassa, tosin tota K.N:ää vain harjotuskisoissa. Nyt meillä on seuraavat kisat näillänäkymin Riksussa, ja otan sinne Santerin lisäksi nimenomaan K.N. Specialiin Mennin hevosen Sannin, jos vaikka saisin sen alueluvan yksistä kisoista!

Kirjallinen osuus tuosta alueluvasta on suoritettu mun osalta jo aikaa sitten, mutta siihen meidän seurassa vaaditaan myös joko kaksi hyväksyttyä tulosta re 90 cm:stä, tai sitten kaksi hyväksytysti suoritettua helppoB:tä.

Ollaan kisailtu myös esteitä jonkun verran, mutta niissä ei erityisemmin menestystä ole tullut. Johtuisiko sitten siitä etten itse osaa ratsastaa esteitä vai siitä että me Santerin kanssa ollaan hypätty suunnilleen kerran kuukaudessa, jos sitäkään? Nyt viime aikoina, ehkä noin puolentoista kuukauden sisään ollaan hypätty vähän useimmin ja säännöllisemmin ja pari kertaa Suskin tunnillakin. Me ollaan siis kisattu lähinnä 60 cm luokissa, joista useimmin on tullut se yksi pudotus. Parit viimeset kerrat noissa pikkuluokissa on tullut puhdas rata, mutta ollaan aina oltu tyyliin ekoja jotka EI sijottuneet;) Mutta se ei haittaa oikeastaan, koska molempien ratojen jälkeen oon ollut enemmän tyytyväinen. Nyt sitten oli 14.6. Mäentaustan tallilla harjotusestekisat ja päätettiin mennä isompaan luokkaan, kun ei Santeri tunnu ottavan tosissaan noita pikkuesteitä. Ja hups, sieltä tulikin voitto:D Itse pystyin taas jostain syystä keskittymään paremmin jne, ja Santeri meni uusilla kuolaimillakin hyvin, vaikka verkassa meinas kiidättää mua.

Nyt mulla on suunnitelmissa, että ainakin vielä kesä pysytään tossa kasikympissä eikä edes harjotuksissa hypätä isompaa. Sitten joskus pitkälti syksyllä vois alkaa kokeileen 90 cm...

Santeri onkin muuten ollut meillä jo yli vuoden! 6.6. vietettiin vuosipäivää;) Päivä ennen sitä oli myös Maria Möllerin valmennus Marian omassa paikassa, Irjalan kartanolla. Ihan sikamakee paikka! Me ei kyllä kauheesti saatu irti tämänkertasesta valkusta, mutta ens viikolla kun ''joudun'' meneen yksin (toivottavasti ei maksa ihan mansikoita...) saan varmasti hyvää oppia:D Se onkin hyvä valmistelu niihin Riihimäen kisoihin. Mietin kyllä vielä uskallanko ottaa sen Sannin sinne...

No, se Santerista. Sissin kanssa olemme tienanneet mulle vähän taskurahaa ja Sissille herkkuja, kun sillä on käynyt pikkupoika ratsimassa, ja olen pitänyt eräälle Annukalle tunteja. Pidin niitä tosin Raimon kentällä, ja nyt kun Menni sai oman kentän valmiiksi, en voi ainakaan Miikalle pitää Sissillä siinä tunteja, eli pitää varmaan ottaa Santeri, sillä siinä metsän vieressä on niin paljon hyttysiä että Sissi saa sekokohtauksen aina kun mennään hiljempaa ja hyttyset ehtii hyökätä sen kimppuun.

Tässä eräänä päivänä hypättiinkin tytöillä Mennin kanssa. Sissi oli tosi rauhallinen, musta tuntuu että se vielä kummaksuu uutta hyvää pohjaa. Hypättiin vähän jumppista ja yksittäistä. Hankkarijalka ei siitä onneksi liiemmin itseensä ottanut, ja laitoin vielä kylmäpussit tytsylle etujalkoihin. Olen siis Sissukalla hypännyt ennenkin vamman tulon ja paranemisen jälkeen, ja hyvin on niilläkin kerroilla kestänyt. Tällä kertaa uskalsin hypätä vähän isompaakin, oisko ollut seitkyt, mutta niihin korkeuksiin me sen kanssa jäädäänkin. Mikä on harmi sinänsä, sillä hyvin lämppärimäisesti Sissiltä löytyy tyyliä vasta isommilla esteillä. Tosin maanantaina kun siis Mennin kanssa hypättiin, Sissi ei tehnyt ainuttakaan jättiloikkaa, joutui vaan hassusti kurottelemaan esteiden yli kun se ponnisti usein askeleen liian kaukaa.

Mun kesäkuulumiseni ei ole mitään erikoisia, oon Mennin hevosia hoitanut ja ratsastanut kaksi ekaa lomaviikkoa ja ruokkinut hevoset illalla ja tarkistanut vedet ym. Saan siitä oikein palkankin;) Noh, tässä kuulumiset tällä kertaa, seuraavan kerran yritän kirjoitella vaiks Marian valmennuksen jälkeen. Pitäkäähän peukkuja pystyssä, Maria on aika tiukka täti;) Loppuun laitoin taas kuvia, mun oli tarkotus laittaa vielä yks hyppykuva molemmista hepoista mutta ei tää masiina anna ''/ Laitan ne sitten joku toinen päivä erikseen.


Minä&Sissi ja Menni&Sanni




Palkintojen jako, myös Menni&Kiri siinä ja Suski ja hänen oripoikansa Tikkerituu

Siivousta ja siivousta

Eilen mentiin mutsin kanssa aika aamupäivästä tallille ja siitä sitten maastoon, mä Sissillä ja äiti Santerilla. Olin ihan jäässä heti alkumatkasta kun olin varustautunut viime aikojen sulakelien mukaan... Mentiin taas Halkomäen lenkki, mitä ollaan siis menty viimeset kolme kertaa ainakin. Tällä kertaa ei näkynyt hirviä eikä oikein muutakaan liikkuvaa, paitsi yksi vanhempi rouva sauvakävelyllä ja toinen Halkomäen tiellä koiria etsiskelemässä... Sanoi kyllä etteivät olleet karkuteillä, mutta ei oikein vakuuttanut kun koiria ei näkynyt mailla halmeilla ja mummo huolehti vain etteivät tulleet hevosia haukkumaan. Hmmn, no miten vain.

Siivosin Sissin karsinan kun Menni ei ollut aamulla ehtinyt, kun se oli turhaan etsinyt Sisman toppista. Se sitten oli laittanut Kirin tai Sannin toppaloimen varatoppaloimen varatoppaloimen (Mennillä riittää hevosille loimia) ;> Se on ollut Sissillä joskus kerran ennekin ja on kuin sille tehty, kun siinä on oikein hienot muotoilut jne. No mutta etsin sille silti sen oman joka olikin tallinvintillä tallessa. Nyt Sissi ei enää tunne itseään huonommaksi Sannin ja Santran tarhojen välissä, kun silläkin on nätti viininpunainen loimi. Santralla ja Sannilla on nimittäin molemmilla melko, öh, näkyvät värit loimissa, nimittäin pinkkiä ja anilliinia;> Eikä tosiaan mitään pastellia! Ja Sissillä on ollut joko sininen sadeloimi tai sitten se lainatoppis, joka oli myös poikien värinen. Vähemmästäkin tuntee olonsa epätammamaiseksi!

Mentiin vielä illalla tallille kun Helena ja Heta (http://sulttiksenblogi.com/) tulivat heppoja ja syksyllä valmistunutta tallia katsomaan. Siivosin sillon vielä pihaton mutsin kanssa. Hepat oli oikein onnellisia kun tuotiin uutta turvetta, hyvä kun äiti ehti kottarista kaataa turpeet pihaton pohjalle kun Kiri oli jo kierimässä. Santerikin oli menossa, mutta Kiri tuli huonosti sen edestä ohi niin se ei mennytkään. Kauan se yritti sen jälkeen kuopia, pyöriä ja haistella, mutta ei löytänyt hyvää kohtaa. Vietiin neljä kottarillista sinne yhteensä, joten eiköhän Santerikin löytänyt yön aikana jonkun hyvän kohdan kellahtaa.

Illalla kotona kylppärissä sitten vielä purin, pesin, rasvasin ja kokosin neljät suitset. PIENI homma. Pitäis tänä iltana varmaan vielä rasvata niin huomenna sais hepat ihanan pehmeät päitset päähänsä. Niin ja pitäis pari koiraakin pestä... ja, ja, ja.

Tänään hepoilla olikin vapaa, käytiin tekemässä kuitenkin ruuat samalla kun mutsi heitti mut Taappolan tallille. Menin sinne katsomaan kaverin poneja. Käytiin ajelemassakin pienellä, valkoisella ja ylisöpöllä Aku-shettiksellä! Oli tosi hyvä ilma eikä tullut hirveän kylmäkään kärryillä istuessa. Paljon oli kyllä päälläkin. Tänään mennään vielä tekemään iltatalli, joten näen mussukat vielä:>

Hyppäämässä Alaspäällä

Just tulin tallilta, sormet hieman kohmeessa niin kirjottaminenkin vähän hankalaa. En nyt ehdi/jaksa kauheasti kirjottaa (en ainakaan niin paljoa kuin aikasemmin päivällä), ja konekin käy jostain syystä tosi hitaalla.

Eli suunnitelmat hieman muuttuivat, ei päästykkään Sirpan maneesiin, vaikka oltiin jo varattukkin aika. Mutta ei se mitään, Menni muisteli, että Alaspäällä aika monet yksärit olivat jo liikuttaneet hevosensa, joten päätettiin lähteä sinne (Mennillä on hyvät suhteet, ei haitannut vaikka tulikin aika extemporé maneesinkäyttö). Pojat (oltiin siis Kiri suokin ja Mennin kanssa liikkeellä) meni molemmat hyvin koppiin, olikin aika luxusta kun Menni oli vuokrannut Suskin (ratsuttajamme) koppia, joka on siis Böckmann, kun meidän koppi odottelee jarruihin vieläkin jotain varaosaa.

Perille kun päästiin niin kannoin kolmet tolpat ja kolme puomia jokaiseen esteeseen, laitoin ne jumppisväleille(kolme m kun Kiri oli mukana, Santerilla on kyllä hypättykkin sillä välillä). Kun oli siinä sitten verkattu, valitettavasti yleisön edessä, niin alettiin hyppäämään kun oltiin eka menty puomeja. Ne ei oikein laukassa onnistuneet, ja yhdelle verkkaristikollekkin tultiin eka vähän kompuroiden. Olin ehkä hieman hätävarjelun liioitteluna ottanut olympiat mukaan kun tuo polle tuppaa yleensä hippasen kuumua esteitä nähdessäänkin. No, se oli kuitenkin virhe, rupesi ressaamaan niitä, vaikka on ne sillä pari kertaa maastossakin ollut, tosin se oli silloin kun se ei oikein toiminut suusta. Joten annoin poskihihnan olla ylimmässä pikkurenkaassa, mutta laitoin ohjat ihan isoon renkaasen. Oli kyllä heti kivempi ratsastaa, vaikka välillä meinas jäädä kuolaimeen kiinni.

Mentiin ensin vain kahta jumppista, ravissa sisään, Kiri kyllä meni sujuvasti laukassa. Sitten mentiin kolmea molemmista suunnista ja lopuksi tehtiin sarja, johon piti kyllä mahtua kaksi askelta, mutta taisin muistaa metrit väärin, sillä Santeri meni sujuvasti yhdellä. En huomannut vielä silloin katsoa monella askeleellaKiri otti sen, tod.näk. kyllä yhdellä. Sarjan eka osa oli siis pieni ristikko, ja toka oli pieni pysty. Kiri meni jonain kuutenakymppisenä sen pystyn, mutta koskapa Santtu-poika hyppää paremmin kun on isompaa tiellä (tulee esteitä vastaan silloin ihan itse) niin mutsi nosti meille 70 senttiin. Eka kerta meni aika ok, tosin väli oli meille vähän huono, mutta jatkoin tokan kerran laukassa suoraan kun tuli niin sujuvasti (eka kerta mentiin ravissa).
Sitten pudottikin ''b-osan'', vaikka muuten oli aika hyvä suoritus. Olisin voinut lopettaa jo siihen, mutta Mennin ja mutsin mielestä kannatti ottaa vielä puhtaasti se. Äiti paransi väliä vielä ja pääsin hyvin laukassa lähestymään, sain jopa niin hyvin säädellä laukkaa että ponnistettiin hyvästä kohtaa. No, niimpä kannattikin mennä vielä uudestaan kun meni todella hienosti.
Siihen olikin sitten hyvä lopettaa. Tehtiin loppuravit ja käynnit, ja muhkean loimituksen jälkeen pakattiin pojat kyytiin. Esteet tietty korjattiin ennen sitä;>

Kaiken kaikkiaan Samperi meni tosi hyvin, alun hötkyilyjä lukematta, tosin oli nekin aika ymmärrettäviä kun kait kerran ollaan oltu tuolla maneesissa joskus muutama kk sitten. Ja ottaen myös huomioon että viime hyppykerrasta on reilu kaksi viikkoa aikaa. Ehkä uskallan toistekin hypätä ilman Suskin neuvomista, itsenäisesti Santerin kanssa en nimittäin kovin montaa kertaa ole hypännyt. Ei se rohkeudesta tai mistään sellaisesta johdu, vaan ei ole vain ollut aikaa eikä viimeaikoina kiinnostustakaan, vaikka kyllä tykkään hypätä. Noh nyt lopetan kirjoittelun, kiitos vielä Mennille ja Kiri-pojalle seurasta^_^ Ja mutsille puomien nostelusta ja kyyditsemisestä tietysti:>

Hyvää Uutta Vuotta!

Santeri oli ''vähän'' likanen kun haettiin se pihatosta:P Kuvat muuten tuli tällee tyhmästi tekstin päälle, opettelen vasta niitä lisäilemään:>
Alkuun piti vähän hötkyillä...

Oikea laukka oli taas aika vahdikasta, vasen sujui paremmin mutta siitä en lisää nyt kuvia.
Huh kun oli rankkaa! yhteenvedoksi Suski sanoi tunnista että ''Loistavaa! Näin hyvä tää ei oo ollu vielä ikinä!'' (paitsi ehkä viime tunnilla kun Suski piti ja mä menin, sillonkin tuntu onnistuvan ihan kaikki mitä vaan keksis pyytää:>)

Eilen oli Suski ratsastamassa Santerilla ja Tarjakin oli katsomassa.
Viimeaikoina olen tehnyt paljon hommia kentällä Santerin ratsastettavuusongelman kanssa. Tätä ennen Santeri on ollut siis todella kiva ratsastaa (tosin ulko-ohjaan ei ole tukeutunut ihan ''rehellisesti''), mutta tasapaino ei ole ollut hallinnassa. Tosin taitaa olla ihan ymmärrettävää tuo huono tasapaino, tuntuu että sillä on kesä-syksy välillä ollut kasvupyrähdys. Onhan se ''vasta'' kuusi, ja kyllähän se hampaitakin vielä kasvatti kesällä;> Santtu nyt vaan on hieman ikäisiään jäljessä... Noh, pitäis mitata se tässä joku päivä. No jokatapauksessa, nyt syksyllä meni vähän nurinkurin, tasapaino on hyvä, mutta ratsastettavuus on ollut välillä ihan nolla. Sen kanssa siis ollaan painittu, itseasiassa lähinnä viime viikko, ja loppujenlopuksi aika äkkiä on alkanut pojalla taas suu toimimaan ja ratsastus on ollut toooosi kivaa nyt parina päivänä:PP Eli suoristusharjoituksia paljon ja vieläkin enemmän.

Santeri on siitä kiva ettei se hermostu vaikka vietettäisiin monta päivää peräkkäin kentällä, se päinvastoin rauhoittuu ja tulee kuuliaisemmaksi. Se huono puoli siinä on, että saattaa olla joskus vaikea arvioida milloin olisi hyvä pitää tauko koulukiemuroista. No onneksi mutsi tykkää enemmän mennä maastossa, niin meillä säilyy hyvä balanssi kenttä-ja maastotyöskentelyn välillä. Ratsuttaja-Suski sanoikin että 4-5 krt viikossa Santerilla voi ihan hyvin mennä kentällä, ja että koska sillä on hyvä kunto (se ei ihme kyllä hionnut Suskin ratsastuksesta tälläkertaa yhtään! Kerrankin kun muistin ottaa loimen mukaan... Onkohan se kipeä? Nojaa tuskin, kerrankin vaan kulki koko tunnin oikeinpäin niin oli kai helppoa mennä hyvin. Tai jtn.) voi myös mennä tyyliin, esim aamupäivällä kentälle ja illalla maastoon. Tätä ollaankin yritetty tehdä, mutta onnistuu aika harvoin. Kun jos äiti vaikka iltavuoropäivänä ratsastais Santerilla aamusta, niin mulla olis illalla kaks ratsastettavaa (ja koulu, ja koirat, ja telkkarisarjat...).
Sissistä puheenollen, olin sillä muutama päivä takaperin tunnilla ja sillon tehtiin myös suoristusta. Sissi vaan jolkotteli koko alkutunnin, mutta lopussa oli todella hyvän tuntunen. Laukkakin parantui huimasti kun hepan sai kulkemaan surana ja hyvällä ulko-ohjan tuella. Sisäohjaa ei tarvinnut käyttää melkein ollenkaan! Seuraavana päivänä jalka olikin aika huono, oli liikaa ravia ilmeisesti tunnilla. Nyt on ollut vähän vajaa viikon kävelykuurilla, ja aletaan taas varovasti ratsastamaan kun jalka on ollut taas hyvä. Ollaan pidetty Back on Trackiä koko syksyn aina yöt Sisman jalassa, ja kylmäys yleensä ratsastuksen jälkeen. Nyt kun oli kävelytyksellä niin pidettiin myös kävelyn aikana jolloin patja vaikuttaa tehokkaammin.

Vielä olis kerrottavaa, mutta eiköhän jo riitä. Kattoo jos illalla tuun kirjotteleen vielä, tai sit huomenna kun tänä iltana mennään Sirpan maneesille Santerin, Mennin ja Kirin kanssa hyppeleen vähän jottain jumppiksia. Viime hyppykerrasta onkin jo pari viikkoa, sitä ennen käytiin aina kerran viikossa Suskin estetunnilla. Muuten ei sit tuulutkaan hypittyä kun Raimon kenttä oli aika huonossa kunnossa syksyllä. Mennille tuleekin muuten hiekat kenttään jo ens viikolla! Sit ei tarvii käydä Raimon kentällä. Hienoa^_^

juuh mutta eiköhän tässä kaikki tällä kertaa. Kokeilen josko saisin pari kuvaa lisättyä tänne, takeita ei ole kun mä en oikeen oo vielä oppinu käyttään tätä blogia.

Hihii ^_^

Noinh, blogi avattu. Saas nähdä kuinka monen kuukauden välein tänne ilmestyy tekstiä, sillä ainakaan Santerin harjotuspäiväkirjaan en ole jaksanut kirjoittaa piitkään aikaan. Tosin koneella kirjoittaminen onkin kivempaa ja vähemmän rannetta väsyttävää kun yleensä mulla tulee esimerkiksi nyt vaikka tunnin mittaisesta maastolenkistä ihan tajuttomasti tekstiä. Itseasiassa loin tän lähinnä siksi että voin kommentoida tutuille joilla on täällä oma blogi:> Ja pian toivottavasti saadaan omat kotisivut (vanhat poistettiin) niin jospa kirjoittelen sitten sinne... Pläähh nyt tulee selitettyä ihan ihme juttuja, taidampa opetella ensin käyttämään tätä ennenkö kirjoitan enempää.

Hyvää joulupäivää!!